Kävin tänään kuuntelemassa kollegan väitöstilaisuutta. En ole vuosien varrella käynyt kovinkaan monessa väitöstilaisuudessa, jatko-opiskelun aloitettuani en yhdessäkään ennen tämänpäiväistä. Se ehkä johtuu nuoruuteni traumasta. Olin neljätoistavuotias, kun menin kuuntelemaan erästä väitöstilaisuutta. Väitöstilaisuus kesti tunteja, paljon kauemmin kuin yksikään sittemmin kuuntelemani väitös. En ymmärtänyt väitöksestä mitään (kuka neljätoistavuotias ymmärtäisi lääketieteellisestä tutkimuksesta?). Ei ole sen jälkeen oikein huvittanut käydä kuuntelemassa väitöksiä.

Nyt kyllä pitäisi, kun oma väitös - jos nyt ei vielä siinnä niin vähintään häilyy muutaman vuoden päässä. Sanotaan, että väitöstilaisuuksien kuunteleminen on parasta valmistautumista omaan väitökseen. Tämä mielessäni suuntasin kuuntelemaan vanhaan suomen kirjakieleen liittyvää väitöstä. Ei ihan kosketa omaa tutkimusaihettani, vaikka aihe liittyykin sanastohistoriaan kuten minunkin.

Väitös oli hyvä. Jaksoin kuunnella koko kaksi tuntia keskittymisen herpaantumatta. Väittelijän lektio oli yleistajuinen ja herätti kiinnostuksen. Vastaväittäjä oli ystävällinen ja kannustava.

Olen (jo nyt!) stressannut omaa väitöstilaisuuttani. Tai enemmänkin olen pelännyt sitä, onko tutkimusaiheeni liian vaikea, aivan mahdoton vai täysin absurdi. Ensimmäinen artikkelini on valmistumassa pian, ja minulla on jatkuvasti sellainen olo, että se ei ole hyvä. Että tärkeää aineistoa puuttuu. Että ajatukseni ja perusteluni ovat epäselviä tai liian heppoisia. Miten tutkimukseni koskaan kestää vastaväittäjän syyniä?

Tämän päivän väitöksessä opin, että väitöskirja todellakin on opinnäyte. Siinä saa olla heikkouksia. Väitöstilaisuuden ja vastaväittäjän nimenomainen tarkoitus on esittää huomioita tutkimuksen heikkouksista - ja vahvuuksista. Vastedes olen levollisempi tutkimukseni suhteen. Enkä enää kammoksu väitöstilaisuuksia.

Kunhan tutkimus nyt vain valmistuisi. Lupasin lähettää ensimmäisen version artikkelistani astetta ylemmän tahon syyniin ensi tiistaina. Tiedän siis, mitä teen kaikki illat ja yöt siihen saakka.