Olen tässä muutamana viime viikkona pohtinut, miksi liikunta on lähiaikoina tuntunut niin vastenmieliseltä. Ennen muinoin harrastin liikuntaa solkenaan, ja teinpä ryhmäliikunta- ja kuntosaliohjauksia työksenikin. No, kuten varmaan muistatte, se ilo loppui hinkuyskään ja ylikuntoon sekä kuukausien mittaiseen sairaslomaan.

Olen sairasloman jälkeen yrittänyt liikkua ja treenata mutta huonolla menestyksellä. Viime keväänä kävin vielä kuntosalilla, mutta se ei ole enää oikein kiinnostanut. Nyt syksyllä kävin muutaman kerran step-aerobicissa lähisalillamme. Se oli hauskaa, mutta sitten tunti lopetettiin ja tilalle otettiin LesMillsin tunti. En ole LesMillsin tuntien ystävä, eikä kyseinen sali enää tarjoa muita tunteja, joten siihen lopahti sekin harrastus. Helpon matkan päässä olevia kohtuullisen hintaisia perusaerobic-tunteja ei järjestetä enää missään. Sauvakävely on mukavaa, mutta haluaisin jotain vähän rankempaa treeniä. Juoksemista vihaan, eikä selkäkään oikein sitä kestä - kokeilin viime kesänä.

Luulen, että liikunta on tuntunut niin ikävältä osittain siksi, että olen yrittänyt palata sellaisiin vanhoihin lajeihin, joita treenasin ylikuntoaikoinani. Niiden harrastaminen laukaisee jonkinlaisen inhoreaktion, ja sitten tuntuu siltä, että jään mieluummin sohvalle makaamaan ja kirjoittamaan romaania.

Mutta makailu, romaanin kirjoittaminen ja tutkiminen jumittavat niska-hartiaseudun, ja muutenkin liikunnan puute tuntuu tunkkaisena olona ja huonona omatuntona.

Pitäisi löytää uusi harrastus. Sellainen joka ei muistuta ylikunnosta ja on kohtuullisen ja helpon pyörä- ja bussimatkan päässä. On hankalaa keksiä sellaista harrastusta, kun en oikeastaan tunne liikuntaharrastusten skaalaa omien vanhojen lajieni ulkopuolella. Kiinnostaisi tankotanssi ja "tavallinen" tanssi, ehkä jokin kamppailulajikin. Voisinpa aloittaa ratsastuksenkin, mutta sopiva talli ja kiltti hevonen pitäisi löytyä. Olen avoin kaikelle, kunhan meininki on rento ja välitön, tulee hiki ja hengästyy.

Vinkkaahan siis minulle hauska harrastus!