Käsissäni on höyryävä teemuki. Kuppi lämmittää sormiani ja sen sisältö tuoksuu bergamotilta. Työpäivä on ohi, lapset saaneet ruokaa ja aah, viimein saan istahtaa ja nollata. Hörppään teetä ja-

"Äitii! Pissahätä!"

***

En olekaan leiponut pitkään aikaan. Nytpä pyöräytän keon sämpylöitä. Mittaan aineksia kulhoon, lämmitän nestettä, herättelen hiivaa. Korut pois käsistä ja sitten taikinaa vaivaamaan. Jaahas, jauhoa tarvitaan vielä, kynnenaluset ja sormien välit ovat täynnä liisterimäistä taikinaa. Turha sitä on pois nyppiä, se lähtee kyllä irti käsistä, kun taikinassa on riittävästi jauhoa. Kurotan vasemmalla kädellä jauhopussiin ja-

"Äitii! Pissahätä!"

***

Katkaisen pitkän pätkän lankaa ja letitän sen yhteen keskeneräisestä kintaasta lähtevän langanpään kanssa. Neulakinnastekniikka eroaa siinä neulomisesta, että lankaa lisätään työhön pätkissä. Jotta ei koko ajan tarvitsisi olla kiinnittämässä vanhaan langantynkään uutta, pidän langat niin pitkinä kuin suinkin. Ongelma vain on, että sitten lanka on solmussa ja sitä saa selvitellä oikein antaumuksella. Niin nytkin. Vedän lankaa neulan avulla silmukasta, mutta sitten lanka tyssää tykkänään. Solmu. Selvittelen. Vedän. Selvittelen. Vedän. Uusi silmukka ja uudet solmut, sama rytmi, kunnes lanka on niin lyhyt, ettei se voi enää mennä solmuun (ja kyllä se silloinkin voi). Pujotan neulan jälleen uuteen silmukkaan, ja pitkä lanka juuttuu kiinni varpaaseeni. Saan sen irrotettua ja vedän. Äh, taas solmu. Saisinko sen-

"Äitii! Pissahätä!"

***

Ihana, ihana sohva. Jännittävä, jännittävä kirja. Nyt kyllä makaan tässä enkä nous-

"Äitii! Pissahätä!"

***

"Äitii! Pissahätä!" kuuluu jälleen kerran vessasta. Nämä ovat niitä juttuja, joita en kaipaa lasteni varhaislapsuudesta, kun he ovat isoja. Tai siis Esikoinen on jo, mutta Kuopus tarvitsee vielä vähän apua.

Ojennan paistinlastaa Esikoiselle. "Voitko vahtia näitä pihvejä?", kysyn. "Miksi, miksi Kuopus haluaa vessaan aina silloin, kun mä syön, makaan tai laitan ruokaa?"

Esikoinen ottaa lastan ja katsoo minua vakavana. "Mut äiti, ethän sä tee ikinä mitään muuta kuin syö, makaa ja laita ruokaa."

Alkaa hymyilyttää. "Totuus tulee lasten suusta", sanon ja silitän Esikoisen hiuksia.

"No kyllä sä aika usein luet ja pelaat meidän kanssa", Esikoinen sanoo. "Kun niitä voi tehdä maaten."

Naurattaa.