Havahdun katsomaan kelloa. 6.17. Ihanaa, voin vielä nukkua. Painan pään takaisin tyynyyn ja kaivaudun peiton alle. Uni ottaa minut takaisin lämpimään syliinsä.

Lattialla sänkyni vieressä alkaa täristä. Säpsähdän pois peiton alta ja hamuan automaattisesti puhelinta käteeni. Katse osuu kelloon. 6.20. Äiti soittaa.

Tiedän jo, mitä asiaa hänellä on.

”Nää lähti nyt synnyttämään, ja mä oon nyt täällä. Mun pitäisi lähteä töihin puoli kahdeksalta. Pääsetkö lapsenvahdiksi?”

Kiemurtelen, olen vielä uninen. Pyydän äitiä tuomaan lapsenlapsensa meille taksilla, mutta lopulta äiti saa komennettua minut sängystä ylös. Kipitän suihkuun ja aamupalalle, ja vasta silloin todella tajuan, mistä on kyse. Lasteni serkku on syntymässä!

Alan odottaa. Koska synnytys on mahtanut alkaa? Joutuvatkohan kauan kärvistelemään sairaalassa?

Olen taksissa seitsemältä, perillä varttia yli. Äiti lähtee töihin, ja minä jään veljenpoikani seuraksi. Hänkin on jo jalkeilla, ja niinpä hän esittelee minulle duplojaan. Luemme vähän ja riitelemme siitä, laitetaanko päivävaatteet päälle. Lapsi katselee jakson Pikku Kakkosta, ja minä neulon. Tähän mennessä Siippa on jo hoitanut omat mukulani kouluun ja hoitoon ja lähtenyt töihin.

Odotan.

Minulla on menoa iltapäivällä, ja yritän saada lapsenvahdiksi jompaakumpaa niistä veljistä, jotka eivät olet synnyttämässä. Kumpikaan ei vastaa.

Jokohan se on syntynyt?

Huomaan, että veljenpojan duplovarastoista puuttuu ukkeleita ja akkeleita, joten ehdotan, että lähdemme lelukauppaan ostamaan sellaisia. Lapsi on heti valmis leluseikkailuun, ja niinpä pakkaan hänet rattaisiin, kunhan olen ensin onnistunut pukemaan ipanalle vaipan. (Tosiaan! Olen jo unohtanut tällaiset asiat, ja rattaiden työntämistäkin piti taas harjoitella.)

Miksi puhelin ei soi? Syntyisi nyt jo!

Juuri ennen kuin ehdimme ovesta ulos, Veljeni nro 3 soittaa. Ääni on nukkumisesta paksu, mutta hän sanoo voivansa tulla hetkeksi vahtimaan lasta, mutta sitten hänen pitää ennättää tenttiin. Sovimme, että jos Veli nro 1 ei voi avustaa, Veli nro 3 ottaa lapsen pariksi tunniksi ennen tenttiä, että pääsen asioilleni.

Lähdemme lapsen kanssa ulos. Työnnän vaunuja ja toivon, että tulisi joku tuttu vastaan, että saisin kertoa, mitä on tapahtumassa.

Mikään ei ole niin levotonta kuin odotus.

Sitten Veli nro 1 laittaa viestin, että pääsisi kahden jälkeen opiskeluhommien parista lasta kaitsemaan. Jaan nopeasti päässäni loppupäivän lapsenvahtivuorot:

-13 minä

13-14.15 Veli nro 3

14.15-16.30 Veli nro 1

16.30- äiti

Sitten se tulee.

”Poika syntyi seitsemän jälkeen, kaikki hyvin”, kirjoittaa Veli nro 2.

Rupean parkumaan keskellä katua ja selitän veljenpojalleni, että susta tuli nyt isoveli. Lähetän Veljelle nro 2 tuhat sydäntä. Sitten vien tuoreen isoveljen lelukauppaan, ja hän saa valita minkä tahansa duplolaatikon haluaa. Hän valitsee poliisiauton.

Mietin, milloin Veli nro 2 tulee kotiin, ja tarvitseeko minun toteuttaa lastenhoitosuunnitelmani. En viitsi häiritä tuoreita toisen lapsen vanhempia ja rupean hoitamaan asioita. Syötän lapselle jääkaapista löytämääni pöperöä ja mietin, osaavatko Veljet nro 1 ja 3 hoitaa lasta. Veli nro 3 nukuttaa lapsen päiväunille rattaissa, ja voin pakata pikkupötkylän vaunuihin ennen lähtöäni. Veljelle nro 1 päädyn jättämään erittäin yksityiskohtaiset ohjeet välipalan antamisesta: Kuori päärynä ja pilko se, leivän päälle voita, muista auttaa lasta juomisessa tai lasi hajoaa. Mahtaako Veli nro 1 osata vaihtaa vaippaa senkään vertaa kuin minä?

Veli nro 3 tulee hakemaan lasta vaunulenkille, ja silloin Veli nro 2 soittaa. Kaikki on mennyt hyvin, vauva syntyi tunti sairaalaan kirjautumisen jälkeen ja on söpö. Veli nro 2 lupaa tulla käymään kotiin, kun Veli nro 1 on lapsenvahtina, joten minun ei enää tarvitse stressata siitä, saako lapsi kuivan vaipan päälleen.

Lähden asioilleni. Ja kyllä! Tuttu kaveri yliopistolta tulee vastaan. Hyökkään hänen kimppuunsa ja selostan. Tuli vauva… lapsenvahdiksi… kuudelta aamulla… kaikki sujui hyvin… hullu päivä… mä oon niin onnellinen. En ole varma, ymmärtääkö hän puheestani mitään mutta taitaa kuitenkin onnitella. Lupaan toimittaa onnittelut perille, ja vasta myöhemmin tajuan, että hän ei edes tunne veljeäni, ja ehkä onnittelut olikin tarkoitettu vastasyntyneen tädille. Siis minulle.

Niin, ehkäpä toista kertaa tädiksi tullut voi hyvillä mielin ottaa onnitteluja vastaan.