Somessa on kiertänyt meemi, jossa listataan viimeisen kymmenen vuoden tärkeimmät tapahtumat. Taidanpa minäkin tehdä listan ja sillä taputella vanhan vuosikymmenen valmiiksi ja ottaa vastaan uuden.

Vuonna 2010 elämäni mullistui, sillä Esikoinen syntyi. Vuosi oli yhtä onnen ja unettomuuden mylläkkää. Vauva nukkui mainiosti, minä valvoin. Onneksi jo muutama yö unilääkkeillä avustettuna ja ilman vauvan läsnäoloa katkaisi unettomuuden kierteen. Muistan vuodesta myös kuuman kesän ja vauvamiitit ihanien äitikaverieni kanssa.

Vuoden 2011 lopulla valmistuin arkeologiksi! Valmistautuessani publiikkiin kuuntelin Nightwishin juuri julkaistua albumia Imaginaerum. Ennen valmistumistani tein vielä ahkerasti opintojani, suoritin muun muassa fennougristiikan proseminaarin ja kirjoitin arkeologian gradua.

Vuonna 2012 perustin oman yrityksen, joka tarjosi hyvinvointipalveluita: ryhmäliikuntaa, personal trainingia, sauvakävelyvalmennusta. Toimin yritykseni kautta myös freelancer-toimittajana. Syksyllä sairastuin hinkuyskään ja olin vuoteen omana monta viikkoa, muistaakseni lähemmäs kaksi kuukautta.

Vuonna 2013 jouduin lopettamaan yritystoimintani, sillä ryhmäliikunta- ja sauvakävelyohjaajan työ oli fyysisesti liian vaativaa, eikä terveyteni palautunut ennalleen. Koin myös keskenmenon ja sen aiheuttaman kohtutulehduksen. Alkuvuosi oli siis todella raskas, mutta tein myös vuosikymmenen parhaan päätöksen: palasin opiskelijaksi tehdäkseni fennougristiikan opinnot loppuun, opiskellakseni opettajaksi ja aloittaakseni väitöskirjan suunnittelun. Syksyllä tulin uudestaan raskaaksi. Muutimme uuteen asuntoon.

Vuonna 2014 syntyi Kuopus. Vuosi kului vauvan kanssa kotona (opiskellen), ja kaksilapsiseen perhe-elämään totutellen. Pääsin opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Aloitin tämän blogin pitämisen!

Vuosi 2015 kului luovaa kirjoittamista ja opettajan pedagogisia opintoja opiskellen. Vuosi oli ääreisrankka lähinnä siksi, että pedagogisten opintojen ja perhe-elämän yhteensovittaminen oli tuskallista. Esikoinen täytti viisi vuotta!

Vuonna 2016 valmistuin tuplamaisteriksi! Aloitin väitöskirjan tekemisen ja sain ensimmäiset apurahani jo muutama kuukausi tutkimuksen tekemisen aloitettuani. Romaanilleni tarjottiin kustannussopimusta, jota en loppujen lopuksi suostunut allekirjoittamaan sopimuksen ongelmakohtien takia. Yhä on hyvä kustantaja ja kunnollinen sopimus hakusessa...

Vuonna 2017 olin ylen onnellinen. Elämä lasten kanssa sujui mallikkaasti, tutkimus eteni, elämä rullasi. Esikoinen aloitti koulunkäynnin.

Vuonna 2018 sairastuin vakavasti, mistä olen jo kirjoittanut ihan riittävästi blogiini. Aloitin uuden harrastuksen - ju-jutsun - ja sain sen mukana uuden sivun uusine ihmisineen ja aktiviteetteineen elämääni. Kamppailun aloittaminen oli vuosikymmenen toinen erinomainen päätös. Kirjoitin dekkaria nuorille ja nyt odottelen kustantamoiden mielipidettä tarinasta.

Vuonna 2019 oli toipumisen, harrastamisen ja tutkimuksen aikaa. Opettelin rautakautisen neulakinnastekniikan ja jäin koukkuun käsitöihin. Lapset ovat jo isoja, ja elämä heidän kanssaan sujuu helposti. Kuopuskin täytti jo viisi vuotta!

Listatessani näitä kohokohtia mietin koko ajan, että pitäisi kirjoittaa lapsista enemmän. Mutta kun sitten rupesin, en voinut lopettaa. Lasten kanssa kohokohtia ovat kaikki hetket, niin ilo ja onni kuin tahtojen taistot. Niinpä tyydyin listaamaan kohokohtia, jotka jotenkin poikkesivat tavallisesta arjesta. Suurimmat muistot lienevät kuitenkin lasten kasvuun ja touhuihin liittyviä: ilmapallot pesukoneessa, Esikoisen filosofiset pohdinnat, Kuopuksen pomppuharjoitukset sohvalla, yhteiset lomamatkat, viikonloput ja väsyneet arkiaamut.

Jatkan uteliaana uudelle vuosikymmenelle. Se alkoi vuoden vaihtuessa äitini ja minun kahdenkeskisen ulkomaanmatkan suunnittelulla ja myöhäisellä aamulla, johon minut herätti lasteni kuiskuttelu ja hihitys.