Olemme jo pitkällä syksyn toisessa opiskeluperiodissa, joten taitaa olla aika raportoida, miten opiskelijaäiti tällä hetkellä viettää vapaahetkensä (siis ne vapaat hetket, jotka eivät kulu romaanin kirjoittamiseen...).

Kirjakritiikistä lehtijuttuun

Luovan kirjoittamisen opinnot alkoivat melkoisen epäluovasti tietokirjoittamisen kurssilla. No, ei nyt sentään, mutta itse yhdistän luovan kirjoittamisen kaunokirjallisen tekstin tuottamiseen. Nyt kirjoitetaan kritiikkejä, lehtijuttuja, tiedotteita. Vauvan imetyshetket ovat saaneet kaverikseen Jyrki Vainosen Askelia. Kirjoituksia kävelemisestä -esseekokoelman, josta kirjoitin kurssia varten kirjakritiikin. Kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi kurssilla on muutama luento ja harjoitusryhmätapaaminen. Näiden yliopistosessioiden aikana Vauva on ollut Siippani siipien suojassa.

Kriittistä lukemista

Kurssin Kriittinen lukutapa näkökulmien, tyylien ja maailmankuvien luomisen apuna nimi on todellinen hirviö, mutta sisältö on erittäin kiinnostava. Tarkoitus on lukea yksi suomalainen teos, repiä se palasiksi eli tieteellisellä kielellä analysoida se ja kirjoittaa parille kirjan henkilöhahmolle monologi ja sitten näille henkilöille yhteinen dialogi.

Päätin valita tehtävää varten niinkin vähäsivuisen kirjan kuin Laila Hirvisaaren Minä, Katariina. Sivujahan teoksessa on pitkälti yli viisi sataa. Onneksi kirja on tosi mielenkiintoinen. Vauva on lähiaikoina nukkunut pitkiä, pitkiä päiväunia. Minä olen maannut hänen vierellään ahmien suuriruhtinatar Katariinan tarinaa ja saanut jo luettua melkein koko kirjan.

Kirjailija on kuollut ja lukija syntynyt?

Eli kirjallisuusteoreettisten tutkimussuuntausten läpikäyminen jatkuu. Nyt ollaan onneksi päästy pois positivismin ja uuskritiikin ahdistavilta valtakausilta lukijakeskeiseen ja jälkistrukturalistiseen kirjallisuusteoriaan. Myönnän tosin, että tämän päivän luennolla käsitellystä filosofisesta suuntauksesta nimeltä dekonstruointi en tajua mitään. Toivottavasti sitä ei kysytä tentissä joulukuussa.

Sitten se gradu...

Tutkimussuunnitelmani hyväksyttiin, ja tutkimuksestani tehtävän seminaariesitelmän aika on helmikuussa. Olen ravannut Vauvan kanssa yhdessä jos toisessakin kirjastossa metsästämässä gradukirjallisuutta, mutta muuten gradun työstäminen on ollut kuukauden verran jäähyllä. Joulukuussa koittaa taas sen aika. Tavoite on joululomalla saada kirjoitettua johdantoluku, mutta voi olla, että joululahjakirjat houkuttavat enemmän... Ja olen lomani ansainnut!

Jotain ylimääräistäkin

Varsinaisten kurssitehtävien lisäksi työstän novellia, joka toivon mukaan julkaistaan luovan kirjoittamisen verkkolehti Otteessa joulukuussa. En tosin ole varma, että novelli on tarpeeksi hieno asetettavaksi suuren yleisön luettavaksi ja arvosteltavaksi. Nähtäväksi jää...

Tämä toinen periodi on kevyt verrattuna alkusyksyn työmäärään. Luentoja kyllä on ollut jonkin verran, mutta Vauvakin on nyt vanhempi ja pärjää paremmin ilman äidin helmoja. Hän on yhden kerran ollut seitsemän tuntia hoidossa Vaarilla, mutta kävi siinäkin välissä näyttäytymässä yliopistolla. En tiedä, kaipaako Vauva enemmän äitiä vai äiti Vauvaa. Joka tapauksessa pidän vielä Vauvasta erossa olemiset mahdollisimman lyhyinä ja vähäisinä.