Huomasin taannoin, että olen kirjoittanut blogiini melko vähän ystävistäni. Oikeastaan löysin vain äitikavereistani kertovan kirjoituksen; muissa teksteissä ystävät vilahtelevat vain sivuroolissa. Se tuntuu hassulta, kun ystävät ovat minulle niin tärkeitä.

Minun ei ole helppo tutustua uusiin ihmisiin. Vaikutan vieraassa seurassa varmaan kylmältä ja etäiseltä. Se on vain ujoutta tai introverttiyttä. Ehkä rajoittuneisuuteeni vaikuttaa jonkin verran myös se, että yläkoulun kahdeksannen luokan alussa koin, että silloiset parhaat ystäväni hylkäsivät minut. Taisin olla liian outo, liian fanaattinen - suhtaudun asioihin melko intensiivisesti silloin, kun koen ne itselleni hyvin tärkeiksi. Silloin jäin yksin, mutta jo yhden yksinäisen välitunnin jälkeen kävelin kolmen luokallani olevan tytön luokse ja aloin hengailla heidän kanssaan. Heistä tuli nopeasti parhaat kouluystäväni yläkouluajan loppuun asti. Lapsena ystävystyminen oli niin helppoa!

Mutta kyllä ystäviä saa aikuisenakin. Enää en välttämättä valikoisi jotakuta, kävelisi hänen luokseen ja ilmoittaisi, että susta hei tulee mun bestis. Uudet parhaat ystäväni olen saanut vahingossa, sattumalta, etsimättä. Yksi heistä löytyi, kun toimitin erästä novelliantologiaa, ja sekoilin antologian kuvituksen kanssa. Tarkoitus oli ottaa kuvia kirjoittajista, ja yhdessä kuvaussessiossa tapasin mukavan tyypin, josta pikkuhiljaa tuli minulle yhä läheisempi. Nykyään olemme yhteydessä päivittäin.

Erääseen kaveriini tutustuin, kun puolituttu, jonka olin tavannut Uumajassa asuessani, kertoi, että hänen tuttavansa olisi muuttamassa Suomeen ja minun kotikaupunkiini. He puolestaan olivat tavanneet jollain randomilla heavymusiikkifoorumilla netissä. Merkillisiä ovat ystävyyden tiet! Sain tyypin puhelinnumeron, ja niinpä menimme lounaalle yhdessä. Meistä tuli varsin läheisiä, mutta nykyään kaverini asuu ulkomailla, joten näemme harvoin.

Sitten on ikuisuusystävät. Toisen heistä olen tuntenut yksivuotiaasta, toisen lukioajoistani asti. Heitä tapaan melko harvoin, mutta juttu alkaa aina siitä, mihin edellisellä kerralla jäi. He tietävät, miten toimin ja koen asiat, koska he ovat tunteneet minut niin kauan. Tähän samaan ikuisuuskategoriaan voin laskea myös kaikki kolme pikkuveljeäni. Erityisesti mainitsen heistä vanhimman, jolle voin avautua asiasta kuin asiasta ja tiedän saavani tukea ja hyväksyntää osakseni. (Kuvitella, että riitelimme lapsina kuin riiviöt. Muistaakseni heittelin likaisia alusvaatteitani hänen päälleen, kun tappelimme. Hän puolestaan paiskoi minua pikkuautoilla. Vaan ehkä se on niin, että mitä enemmän sisarukset riitelevät, sen läheisempiä he ovat isoina.)

Parhaalle ystävälle voi kertoa ajatukset ja tunteet, joita muille ei voi, koska hän tietää, mitä ajatuksiin ja tunteisiin pitää sanoa. Hänelle voi itkeä sydänsurut ja luottaa siihen, että saa ymmärrystä osakseen. Hänelle voi nauraa sydänilot ja olla varma, että ilo moninkertaistuu. Parhaan ystävän kanssa voi mennä discoon tanssimaan kuudeksi tunniksi ilman, että koko aikana puhutaan sanaakaan. Parhaan ystävän kanssa voi olla hiljaa, kun tuntuu siltä, ja möykätä, kun tuntuu siltä. Paras ystävä tarjoaa tietokonetta tai puhelinta lainaksi, kun oma hajoaa kriittisellä hetkellä.

Parhaan ystävän kanssa voi sulkeutua laivan hyttiin vuorokaudeksi kirjoittamaan romaania, ja parhaan ystävän kanssa voi katsoa putkeen 12 elokuvaa tai koko yön maratonin Vampyyripäiväkirjoja. Parhaan ystävän kanssa jonotetaan Sormusten herra- tai Star Wars-elokuvien ensi-iltalippuja yli vuorokausi jalkakäytävällä makuupussissa nukkuen. Parhaan ystävän kanssa voi matkustaa Egyptiin katsomaan temppeleitä ja nukkua tähtitaivaan alla Niilin rannalla hyttysten kiusattavana. Paras ystävä tulee Amerikkaan varta vasten, koska viime tapaamisesta on vierähtänyt kahdeksan kuukautta. Parhaan ystävän kanssa voi ajautua solmuun treeneissä ja nauraa sitä hysteerisenä. Paras ystävä lähtee seuralaiseksi vuosijuhliin silloin, kun yksin ei vaan uskalla mennä.

Elämästä selviää parhaiden ystävien avulla.

Toivoakseni olen ollut ja olen jatkossa yhtä hyvä ystävilleni kuin he ovat minulle.