Sairastamiseni alkamisesta on nyt kymmenen kuukautta. Ajattelin kertoa, mitä taudin saralla kuuluu nyt. (Voit lukea taustaa täältä, jos et tunne tilannetta.)

Olen saanut lisätietoa siitä, mikä minua vaivaa. Astma on saatu hallintaan, mutta lääkitys ei tehnyt mitään nuhalle eikä järkyttävälle päänsärylle, joka vaivaa minua 6-7 päivänä viikossa. Tammikuun lopussa pääsin korva- ja kurkkutautien lääkärille, joka totesi minulla olevan krooninen nuha. Siihen määrättiin vahvat kortisonitipat, jotka helpottivatkin jatkuvaa tukkoisuutta niin, että en ole nyt enää kahteen viikkoon käyttänytkään tippoja.

Päänsäryt kuitenkin jatkuivat. Niihin ei auta mikään särkylääke, mutta diagnostisena testinä minulle määrättiin täsmälääke migreenikohtauksen hoitoon sekä tehtiin lähete pään magneettikuvaukseen ja neurologille. Täsmälääke helpottaa oloa, mutta koska migreenipäiviä on kuukaudessa vähintään 25, jouduin käyttämään kohtauslääkettä melkein jokaisena viikon päivänä. Ei kovin järkevää pitemmän päälle. No, magneettikuvan, oireiden ja diagnostisen testin perusteella - ei mitenkään yllättäen - neurologi diagnosoi minulle migreenin.

Alkoi sopivan estolääkkeen etsintä. Minulle määrättiin pitkävaikutteinen beetasalpaaja, joka toi kahdessa viikossa astmaoireet takaisin. Menin työterveyslääkärille, joka määräsi minulle verenpainelääke kandesartaanin, jota käytetään migreenin estossa. No, siitä tuli neljässä päivässä niin pahat sivuoireet (huonovointisuus, yskä, kurkkukipu), että lopetin sen. Menin taas lääkärille. Nyt määrättiin lyhytvaikutteista beetasalpaajaa, joka aiheutti astman palaamisen neljässä päivässä. Lopetin sen ja menin taas lääkärille. On olemassa erittäin tehokas pistoksina annettava migreenilääke, jota olisin halunnut kokeilla. Sen saamiseksi olisi kuitenkin pitänyt mennä neurologin pakeille, joten päätin vielä kerran kokeilla kandesartaania ennen kuin maksan satasen yksityisen neurologin vastaanotolla käymisestä (kunnalliselle olisi päässyt vasta kolmen kuukauden kuluttua).

Ja katso! sivuoireita ei enää tullutkaan. Migreeni väheni päivä päivältä, ja olen nyt ollut "kuivilla" pari viikkoa! Ihan vielä en uskalla täysillä iloita, sillä joka ikinen aamu ja oikeastaan joka ikinen hetki tunnustelen migreenin ensioireita, mutta varovasti haluan jo tuulettaa.

En edes muistanut, että elämä ilman kipua on tällaista! Ei tarvitse miettiä, mitä jaksan ja mitä pitää priorisoida, koska jaksan mitä vain! Jaksan tehdä kokonaisen työpäivän ja sen jälkeen jaksan tehdä lapsille muutakin ruokaa kuin mikrossa lämmitettyjä kananuggetteja. Jaksan käydä treeneissä kaksi tai kolme kertaa viikossa ja jaksan tavata kavereitani. Jaksan pitkästä aikaa miettiä romaaninkirjoitusprojektejani. Olen niin onnellinen.

***

Nyt kun migreenipäänsärky on poistunut, esiin on noussut myös lihasjännityksestä johtuva päänsärky. Asia on onneksi jo hoidossa, eikä tämä päänsärky ole mitään verrattuna migreeniin. Mutta kun on saanut diagnoosit, lääkärit kyllä hoitavat huolella (ennen diagnoosien saamista 98 %:a lääkäreistä ei usko, että mitään sairautta onkaan). Työterveyslääkärini totesi heti, että migreeni- ja jännityspäänsärky ruokkivat toisiaan, joten myös jännityspäänsärky on syytä hoitaa heti. Sain lähetteen fysioterapeutille. Olen saanut silmälasit, koska näköni on jonkin verran huonontunut, ja parin viikon päästä saan yökiskon estämään hampaiden yöllistä yhteenpuremista.

Olen myös saanut purentafysiologilta erittäin tiukan ukaasin stressiä aiheuttavien asioiden vähentämisestä, stressi kun on täydellisyyttä tavoittelevien naisten (muun muassa minun) merkittävin hampaiden yhteenpuremista ja jännityspäänsärkyä aiheuttava tekijä. Asian ratkaiseminen on vielä vähän kesken - miten ruuhkavuosia elävä töissä käyvä äiti voi stressata vähemmän? Olen jo lopettanut töiden tekemisen iltaisin ja viikonloppuisin. Siippa hoitaa lasten yölliset painajais- ym. huudot ja suurimman osan iltaan osuvista Kuopuksen "minua pelottaa" -angsteista. Ehdotuksia stressin vähentämiseksi otetaan vastaan.