"Juoksette tonne salin toiseen päähän, teette 5 punnerrusta, vatsaa, selkää ja kyykkyä. Juoksette tänne takaisin ja teette neljä kaikkia. Sit taas toisessa päässä kolme ja niin edespäin. Saa suorittaa, hajime!"

Silloin tällöin - aika useinkin - ju-jutsutreenit alkavat alkulämmittelyllä, jossa tehdään myös lihaskuntoa. Silti tuntuu siltä, etten oikein saa mitään irti näistä lihaskuntosessioista.

Porukka ryntää salin toiseen päähän ja punnertaa tuli vatsan alla, äkkiä asennonvaihto ja vatsalihakset saavat kyytiä nopeammin kuin ehdin silmää räpäyttää. Olen viidennessä punnerruksessa, kun muut ovat harjoittaneet kaikki määrätyt lihasryhmät ja rynnivät jo toiseen päähän salia.

Olenko hidas, koska en osaa? Olenko hidas, koska olen huonossa kunnossa?

En. En ole, sen tiedän varmaksi. Tottahan toki olen aika erilaisessa kunnossa kuin parhaina fitness-vuosinani, kun hauikseni oli yhtä iso kuin pohkeeni (pohkeeni olivat silloin ja ovat nyt aika isot). Niin huonokuntoinen en kuitenkaan ole, ettenkö pärjäisi näille kiirehtijöille.

Olen entinen fitness-harrastaja. Olen entinen personal trainer. Olen oppinut, että liikkeiden on oltava hi-tai-ta ja piitkiiää, jotta ne tuottaisivat lihakseen parhaan mahdollisen kuntoa ja voimaa parantavan hyödyn.

Tokihan on sitten sellainenkin lihasharjoittelun muoto kuin kestovoima. Silloin lihasta taikka lihasryhmää harjoitetaan pitkillä sarjoilla, joissa on useita toistoja, parikymmentä tai jopa viisikymmentä, mitä emme toistaiseksi ole tatamilla tehneet (paitsi minä joskus vapaatreeneissä, kun pidän itselleni kuntopiiriä). Mutta jos lihasta harjoitetaan viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi toistoa, on kyseessä maksimivoima ja tarkemmin sanottuna hermostollinen maksimivoima. Siinä on toki hyvä tehdä liikkeet mahdollisimman rivakasti mutta silti täydellisinä.

Vieressäni punnerruksia pauhaava treenikaveri ei todellakaan tee täysiä punnerruksia.

Okei. Ehkä lihaskuntoharjoitteiden tehtävänä on saada lämpö pintaan, niitähän tehdään alkulämmittelyn yhteydessä. Mutta miksi lämpöä nostetaan repivillä lihaskuntoliikkeillä, joista ei ole mitään lihaksia kehittävää hyötyä, kun ne jäävät puolitiehen? Miksi ei mieluummin tehtäisi vaikka hyppyjä ja loikkia, jos halutaan kehittää nopeusvoimaa (joka on voimaharjoittelun kolmas muoto)?

Tilanne on vähän hankala. En haluaisi päästää irti täysistä liikeradoista ja hi-tais-ta liikkeistä, joilla saan lihakseni väsytettyä kunnolla ja kehitettyä niiden voimaa ihan oikeasti. Mutta jos teen liikkeet hitaasti treeneissä, muut joutuvat odottamaan tolkuttoman kauan, että saan hi-taat ja piitkäät harjoitteeni tehtyä. Pitäisikö sitten ottaa tavaksi tehdä vain yksi, kaksi tai kolme harjoitetta sillä aikaa, kun muut tekevät täydet sarjat?

Pieni asia, mutta asia sekin. Onkin muuten varmaan eka kerta, kun keksin jotain valitettavaa kamppailutreeneistä. Eikä tämäkään valitus osu varsinaiseen ju-jutsuosuuteen. Siitä ei nimittäin ole toistaiseksi ollut mitään nipottamista.